HISTORIIKKI

Suomen Seuratanssiliitto SUSEL ry 10 vuotta

10-vuotias Suomen Seuratanssiliitto SUSEL ry on seuratanssikulttuurin parissa toimiva valtakunnallinen kattojärjestö.

Seuratanssiliiton historiikki käsittelee SUSELin syntyvaiheita, kymmenvuotistaivalta ja nykytilaa. Historiikki on samalla katsaus  järjestötoimintaan suomalaisen lavatanssin näkökulmasta katsottuna, sekä sen kuninkuuslajin, suomalaisen tangon merkityksestä ja asemasta suomalaisessa lavatanssikulttuurissa.

Järjestöt kansallisena voimavarana

2000-luvun alun suomalainen järjestökenttä on moni-ilmeistä. Mukana on kaikenlaisia järjestöjä: isoja ja pieniä, aatteellisia ja harrastuspainotteisia, ammattimaiseen ja vapaaehtoistoimintaan pohjautuvia, toiminnallisia ja palveluja tuottavia, paikallisia, alueellisia, valtakunnallisia ja kansainvälisiä. Järjestöjä toimii kaikilla elämänaloilla. Ilman kansalaisjärjestöjä suomalainen yhteiskunta ei olisi tänä päivänä sitä mistä se on.

Suomalaista järjestöelämää leimaa vapaaehtoisuus, voittoa tavoittelemattomuus, yhteisöllisyys, sosiaalisuus, demokraattisuus, aatteellisuus ja tasavertaisuus. Kansalaiset ovat perustaneet suomalaiset järjestöt ja toiminta pyörii ihmisten ympärillä. Järjestöt tekevät työtä joko ihmisten, tietyn asian, aatteen tai yhteisön hyväksi. Toiminnassa on yleensä taustalla jokin yleinen päämäärä, pyrkimys yhteiseen hyvään.

Omaleimainen lavatanssikulttuuri

Ainutlaatuiseksi suomalaisen lavatanssin tekee siihen liittyvä kulttuurihistoria ja kansallinen tanssiperinne. Vahvan järjestötoiminnan ansiosta Suomi omaa ainoana maana tanssiyleisölle suunnatun maanlaajuisen tanssilavaverkoston. Suomalaiseen lavatanssiin liittyy lisäksi omaleimasta tapakulttuuria, miesten ja naisten ryhmittymistä hakurivistöihin, jota ei tavata tanssiin liittyvissä muissa yhteyksissä.

Lavatanssikulttuurin omaleimaisuus ja tanssiperinne pohjautuvat kansanperinteeseen. Lavatanssilla ja iltamatoiminnalla on ollut poikkeuksellisen vahva kulttuurinen merkitys kansallisidentiteettimme rakentajana ja vahvistajana. Kohtaamiset tanssi-iltamissa johtivat usein avioliittoihin ja perheiden perustamisiin. Myös keskeiset ajanvieteinstituutiot ja taidelaitokset ovat saaneet suuntaviivoja iltamista. Ohjelmalliset iltamat ovat vauhdittaneet monien kaupunginteattereiden kehitystä. Sama koskee tanssiorkesterilaitosta, voimistelua, näyttämöllistä kansantanssia ja kuorotoimintaa.

Kansalaisjärjestöjen merkitys sodanjälkeisen Suomen jälleenrakennuskaudella on lavatanssin kannalta keskeinen. Ilman järjestötoiminnan kukoistuskaudella luomaa tanssilavaverkostoa suomalainen lavatanssi ei olisi kyennyt selviytymään 1960-1980 lukujen poikkeuksellisen voimakkaista muutoksista, jotka jatkuivat aina 2000-luvulle saakka.

Järjestöt lavatanssin suunnannäyttäjinä

Suomalaisen lavatanssin synty sijoittuu murroskauteen (1870-1900), jolloin järjestötoiminta alkoi vilkastua sääty-yhteiskunnan muuttuessa vähitellen kansalaisyhteiskunnaksi. Vanhimpia maaseudulle perustettuja yhdistyksiä olivat VPK, joiden toimintaan palokunta-aatteen rinnalle oli tullut sivistyksellisiä tavoitteita. 1880- luvulla VPK-aate levisi voimakkaasti maaseudulle. VPK-yhdistyksistä tuli vapaaehtoisen kulttuuritoiminnan tärkeimpiä järjestäjiä maaseudulla.

Ensimmäinen varsinainen tanssilava lienee rakennettu Mikkelin vapaapalokunnan ensimmäistä vuosijuhlaa varten 20.7.1879. Juhlista kirjoitettiin mm. seuraavasti:

... koska tämä oli ensimmäinen juhla täällä sitä laatua ja mielestäni tawallista merkillisempi, niin pyydän suosiollisesti saada sen tässä kertoa, niinkuin tällä kynällä woin. Juhlan syntykään ei ollut pienimpiä; soittokunta oli tilattu Wiipurista, juhlakenttä oli mukawasti warustetut puhe-, soittokunnan- ja tanssi-lawoilla, telttilöillä, ym.

Vuonna 1885 VPK sai luvan avata tanssilavan Pirttiniemellä.

Kansalaisjärjestötoiminta aktivoitui murroskaudella

1800-luvun lopulla lainsäädännössä voimaan tulleet kansakouluasetus 1866, kaupunkien kunnallishallinto 1873 ja laki elinkeinovapaudesta 1879. vapauttivat yhteiskuntaelämää monin tavoin. Koulun yleistyminen ja uudet aatteelliset virtaukset merkitsivät irtautumista ylempien luokkien henkisestä holhouksesta. Liikkumisvapaus ja irtautuminen palkollissuhteesta merkitsivät työn ja kodin erottautumista toisistaan, vapaa-aikaa ja itsenäistä perhe-elämää.

Laki elinkeinovapaudesta vapautti työn. Laillisen suojelun järjestelmän purkautuminen teki työntekijöistä taloudellisesti vapaita kansalaisia. Se poisti myös työnantajien velvollisuuden huolehtia työntekijöistään. Suurtehtaat luopuivat sairaaloiden, koulujen, kirjastojen sekä lasten- ja vanhainkotien ylläpidosta, minkä seurauksena työntekijät alkoivat muodostaa järjestöjä ajakseen etujaan.

1800-luvun jälkipuoliskolla syntyivät työväenliike, voimisteluliike, naisasialiike ja nuorisoseuraliike. Näiden liikkeiden pohjalta muodostuivat vahvat kansalaisjärjestöt, joista eriytyi aikanaan lukuisa joukko eri järjestöjä.

Autonomian ajan kansalaisjärjestötoimintaa leimasi vahva kansallinen eetos. Kansalaissota pirstoi ensimmäisen kerran suomalaista järjestökenttää. Keskeisimpien järjestöjen rinnalle muodostettiin vastaavat työväenjärjestöt. Näin järjestöjen lukumäärä lähes kaksinkertaistui. Ideologinen kilpailu piristi järjestöjen toimintaa ja kasvatti jäsenmääriä.

1960-luvulta alkaneet suuret yhteiskunnalliset murrokset saattoivat myös järjestökentän myllerrykseen. Yhteiskunnallisen järjestötoiminnan vahvaa kautta seurasi 1980-luvulla kulttuuri- ja harrastusjärjestöjen suosion kasvu sekä uusien niin sanottujen yhden asian liikkeiden synty.

Vuosituhannen loppua voi kuvata pirstoutuneen kansalais- ja järjestötoiminnan kaudeksi. Perinteisten järjestöjen rinnalle syntyi runsas joukko uusia, usein pieniä yhdistyksiä, joilla oli yksilölliset, sekä tarkoin rajatut päämäärät.

Järjestöt tanssilavaverkoston rakentajina

Toisen maailmansodan jälkeen kansalaisjärjestöt olivat henkisesti rakentamassa Suomea. Tuolloin elettiin monella tavalla järjestötoiminnan kukoistuskautta. Suomeen syntyi muun muassa tuhansien seurantalojen verkosto. Seurantalojen lisäksi järjestöt rakensivat lukuisia tanssilavoja.

Todellinen kulta-aika tanssilavojen rakentamiselle koitti sotien jälkeen. Rakennusinto huipentui 1950- luvun lopussa, jolloin hyvien kulkuyhteyksien varsille syntyi suurlavoja, jotka keräsivät väkeä koko maakunnasta.

Lavatanssilla on ollut 1950- luvulla erityinen asema, jolloin maassamme tanssittiin 3000 seurantalolla ja 1000 tanssilavalla. Talkoohenkeen pohjautuvassa järjestötoiminnassa lavatanssi- ja iltamatoiminnasta muodostui varainhankintaan perustuva instituutio. Toiminnan taustalla oli luonnollisesti myös yhteisön tarve sosiaalisen vuorovaikutuksen lisäämiseen ja vapaa-ajan monipuolistamiseen työstä ja arjesta irrottautumisen vastapainoksi.

Tango suosiossa 1960-luvulla

Tango oli tullut Suomeen jo 1910-luvulla, mutta tangoa tanssivat vielä 1920-luvullakin vain tanssinharrastajat. Suomeen tango saapui Saksasta, säilyttäen marssivaikutteisuutensa kauan. Vasta 1930-luvulla tangon askeleet yksinkertaistuivat niin että tavallinen kansakin saattoi ne oppia. Toisen maailmansodan jälkeen tango alkoi kasvattaa vähitellen suosiotaan.

Suomalaisen tangon kultakuume ajoittuu vuosiksi 1962—65, jolloin laulajat ja tanssipaikat jakaantuivat jyrkästi kahtia: joko tangon puolesta tai vastaan. Kärjistyneimmin asia ilmeni Pohjanmaalla, missä yhtyeiden työsopimuksissa oli määräys soittaa 60 % illan ohjelmistosta tangoa, josta erään artistin toteamus on hyvin kuvaava: Pohjanmaalle ei tarvitse mennä esiintymäänkään ellei ole vähintään 46 laulettua tangoa ohjelmistossa.

Tangojen suomalainen persoonallisuus ja identiteetti näkyy erityisesti teksteissä. Suomalaisuus ja suomalainen mytologia korostuvat tangoteksteissä myös kielellisinä ilmaisuina, jotka ovat olemassa ja merkityksellisiä vain suomalaisille. Sanoitusten kaipuu ja melankolia välittyy erityisesti suosituimmissa tangoissa kuten, Pieni Sydän, Satumaa ja Täysikuu.

Televisiolla oli 1960-luvulla iskelmäsukupolvelle kaksi toisistaan poikkeavaa vaikutusta: toisaalta se auttoi tähteyteen, ja toisaalta vaikutti tilaisuuksien yleisökatoon maaseuduilla sitä mukaan kun tv-linkit levittäytyivät aina vain pohjoisemmaksi.

Iskelmämusiikki ei oikeastaan 1980-luvun alun notkahdusta lukuun ottamatta ole sittemmin laantunut. Iskelmämusiikin jälleentuleminen alkoi 1980-luvun puolivälissä, jolloin järjestettiin myös ensimmäiset Tangomarkkinat Seinäjoella vuonna 1985.

Tangon esiinmarssi 1980-luvulla

Tangon ja tangokuninkaallisten esiinmarssi vuosituhannen loppupuolella vauhditti samalla myös muun iskelmämusiikin esiintuloa ja julkikuvaa.  1980-luvulla tangosta muodostui kantava voima, joka osaltaan vauhditti maaseutujen pahoin rappeutuvan lavatanssikulttuurin uudelleen elpymistä.

Tangomarkkinoiden keskeisimmäksi ohjelmanumeroksi on muodostunut tangolaulukilpailu, jonka finaalit on televisioitu vuosittain suorina lähetyksinä. Voittajiksi valitut tangokuningas ja tangokuningatar ovat saaneet mainetta ja kuuluisuutta, levytyssopimuksen ja esiintymisiä lähes vuodeksi eteenpäin. Tangokuningas- ja -kuningatarkilpailu on nostattanut arvoaan tärkeänä ponnahduslautana tuntemattomille laulajille, jotka haluavat tango- ja iskelmäuralle. Laulukilpailujen mediajulkisuus aateloikin tangoa lähes kansallislauluja verrattavalle tasolle.

Laulukilpailussa on esitetty eurooppalaisia tangoja suomalaistyylisesti sovitettuina sekä Tangomarkkinoiden järjestämän tangon sävellys- ja sanoituskilpailun voittokappaleita. Uustuotanto on osaltaan nykyaikaistanut suomalaista tangoa ja lisännyt myös muun tanssimusiikkituotannon vetovoimaisuutta tangokuninkaallisten siivittämänä.

Seuratanssiliitto syntyy

Seuratanssiliitto perustettiin vuonna 1996 kolmen tanssiseuran aloitteesta vaalimaan ja edistämään suomalaista seura- ja lavatanssikulttuuria. Perustajia ovat Pertti Virtanen ja Lahja Pietiläinen Tanssin Taitajat ry, Hannu Nyyssönen ja Helen Krigsholm Suomalaisen Tangon Tuki ry sekä Veli ja Pirjo Kainu Tanssiurheiluseura Heartbreakers HB ry. Perustamisasiakirja on allekirjoitettu 28.7.1996 ja merkitty yhdistysrekisteriin 2.12.1996.

Liiton nimen syntyyn vaikuttivat keskustelut, joissa puhuttiin seura- ja lavatanssista sekä sosiaalisesta tanssista. Liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Pertti Virtanen ja nimeksi päätettiin Suomen Seuratanssiliitto SUSEL ry.

Liitto mukana lavatanssikilpailuissa

Lavatanssikilpailut olivat alkuaikoina yksi liiton keskeinen toimintamuoto. Jo toiminnan alkuvaiheessa Suomalaisen Tangon Tuki ry luovutti Cup kisojen jako-oikeuden SUSELin tehtäväksi. Lavatanssikilpailut toivat uusia tulokkaita harrastuksen pariin. Osaltaan kilpailut myös linjasivat millaista suomalainen lavatanssikulttuuri voisi olla. Kilpailutoiminnan kautta paritanssin lajikohtaiset tyylipiirteet muotoutuivat selväpiirteisimmiksi. Rajanvetoa tyylillisistä ihanteista pyrittiin luomaan myös tuomariarvioinneilla.

Ohjaajakoulutus liiton voimavaraksi

Joensuussa jo pitkään tanssiohjaustoimintaa vetänyt Juhani Tahvanainen valittiin SUSELin hallitukseen vuonna 1998. Tahvanainen nosti ajatuksen ohjaajakoulutuksesta liiton toiminnan monipuolistamiseksi ja SUSELin nostamiseksi koulutusliitoksi.

Idea tanssinohjaajakoulutukseen oli syntynyt kun muutama entinen jo hyvin osaava tanssikurssilainen tiedusteli Juhanilta niksejä häävalssin opetukseen. Tahvanainen pohdiskeli miksei asiaa voisi opettaa isommallekin ryhmälle samalla kertaa! Tuttu ohjaaja madaltaisi kurssilaisten kynnystä, ja ohjaajia tarvittaisiin joka kylässä.

Kaikkien yllätykseksi ensimmäiseen koulutukseen ilmoittautui yli 30 henkeä eri puolelta Suomea. Ensimmäiseen kouluttajaryhmään kuuluivat Juhani Tahvanainen, Liisa Koivuniemi (nykyinen Kontturi), sekä Timo Arstila ja Taina Kortelainen. Koulutuksen myötä on syntynyt monta uutta tanssiseuraa. Koulutettavien määrä on vaihdellut vuosittain 25-40 välillä. Kurssilaisia on ollut myös Ruotsista, ja viimeisin jopa Sveitsistä saakka.

Perusohjaajakoulutuksen jälkeen käynnistettiin jatkotason ohjaajakoulutus, josta valmistuivat varsinaiset seuratanssinohjaajat. Tässä vaiheessa koulutustiimiin tuli mukaan muusikko Lasse Paasikko Finlanders -yhtyeestä, sekä kurssisihteeriksi ja kouluttajaksi tanssinopettaja Eija Puranen.

Suomen Seuratanssiliitto SUSEL ry tänään

Vuonna 2006 seuratanssiliittoon kuuluu 43 tanssiseuraa, 12 yhteistyöjäsentä, sekä yhteistyössä mukana lukuisia jäsenetupaikkoja. Jäsenseurojen henkilöjäsenmäärä on kivunnut lähes 10 000 tanssinharrastajaan. Tanssiseuroissa on keskimäärin 230-250 jäsentä. Suurimpien seurojen jäsenmäärä lähentelee tuhatta tanssinharrastajaa. Jäsenistö koostuu harrastajista, jolloin myös liiton toiminnalliset painopistealueet ovat rakentuneet harrastajien lähtökohdista katsoen.

Kymmenessä vuodessa liitosta on kasvanut merkittävä valtakunnallinen toimija. Liiton järjestämän seuratanssinohjaajakoulutuksen on käynyt 250 ohjaajaa, joista runsaat puolet on lisäksi suorittanut koulutukseen liittyvän seuratanssinohjaajan tutkinnon. Liitto koordinoi vuosittain SUSEL Lavatanssicupia, myöntää luvat osakilpailujen järjestämiseksi ja ylläpitää osakilpailutulosten rankinglistaa. Liitto julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää SUSEL –jäsenlehteä seuratanssikulttuuriin liittyvistä ajankohtaisista teemoista ja ilmiöistä. Lehden painosmäärät ovat kasvaneet aina 12 000 kappaleeseen. Vuonna 2007 lehti muuttuu yleisemmäksi tanssikulttuuria ja iskelmämusiikkia käsitteleväksi julkaisuksi, ja jonka painosmäärä pyritään kasvattamaan jopa 100 000 kappaleeseen.

Suomen Seuratanssiliitto SUSEL ry:n toiminta on lähes koko 10-vuotisen historiansa aikana toiminut täysin vapaaehtoisvoimin. Tavoitteena on ollut, että seuratanssikulttuurin kehittäminen on sen toimijoille rakas harrastus, jota on tehty sydämen äänellä ja tunteen voimalla.

Juhlavuoden teemaksi lavatanssia laidasta laitaan

Kansalliseen lavatanssi- ja tanssimusiikkikulttuuriin on virrannut kulloinkin myös kansainvälisiä vaikutteita, joita tanssiorkesterit, lavatanssiyleisö ja tapakulttuurimme ovat suodattaneet varsin tehokkaasti aivan viime vuosikymmenelle saakka. Lavatansseihin ei ole juurikaan lukeutunut
muita kuin perinteisiä ja kansantanssinomaisia tyylejä ja tekniikoita.

Seuratanssiliiton kouluttamien seuratanssinohjaajien ja tanssikoulujen tehostunut lavatanssinopetus sekä lavatanssikilpailut ovat viime vuosina sytyttäneet tanssiyleisössä kipinää myös latinalais- ja swing-rytmeihin. Tanssiyleisön toiveista monet tanssiorkesterit ovat monipuolistaneet rytmivalikoimaansa. Hitaasta valssista on tullut eräs lavatanssiyleisön suosikeista.

Tanssiseuratoiminta, tanssinopetus, lavatanssikilpailut ja laajentunut tanssimusiikkitarjonta ovat synnyttäneet uudenlaista trendiä, johon vanhemman polven tanssiyleisössä liittyy luonnollisesti myös muutosvastarintaa. Tulevaisuus osoittanee millaisiin muutoksiin tapakulttuurimme on valmis kulloinkin sopeutumaan, ja millaiset vaikutteet voivat sulautua 2000-luvun alun tanssiperinteestä myös tuleville vuosikymmenille.

Seuratanssiliiton tavoitteena on tuoda vanhan tanssiperinteen rinnalle uusia vaikutteita tanssikipinän sytyttämiseksi myös nuoremmissa ikäpolvissa. Ohjaajakoulutus on liiton kantava voimavara. Useat koulutukseen hakeutuneet ovat perustaneet tanssiseuroja ja edistävät siten paikallista lavatanssikulttuuria.

Seuratansseja harrastetaan ympäri maailmaa. Tanssiaineisto pohjautuu pääosin afroamerikkalaiseen rytmiikkaan, ja kokonaisuutena seuratanssista voidaan puhua varsin kansainvälinenä ilmiönä. Lavatanssi on puolestaan rajatumpi suomalainen käsite tanssilavoilla tanssittavista seuratansseista. Seura- ja lavatansseilla tarkoitetaan tanssiparin vapaata liikkumista tanssimusiikin tahdittamana.